Äitiä ikävä

Äitini kuoli vuoden lopulla. Minulla oli häntä ikävä silloinkin, kun hän eli. Puhelun päässä aina helpotti. Nyt juttelen äidille mielessäni. Hämmästyttävän usein ajattelen soittaa, kunnes muistan..

Piipahdimme viikonloppuna Tallinnassa.Laivalla oli ihana eläkeläisryhmä savolaisia. Voi kuinka välittömiä, haastelivat minulle ruokajonossa. Siinä se taas iski. Ikävä.

Siellä äitikin kävi, risteili rakkaansa kanssa ja tanssi korkeat korot viuhuen. Hänkin jutteli tuntemattomien kanssa, vaikkei savolainen ollutkaan, osti tax freestä ryppyvoiteita ja söi noutopöydästä lohta. Tuliaisiksi toi megakimpaleen juustoa (silloin joskus 90-luvulla), muttei koskaan kantanut kaljaa tai krääsää.

Kolme vuotta sitten pyysin häneltä luvan kirjoittaa perheestämme romaania. Ei kovin valoisaa tarinaa, mutta niin elettyä elämää. Äiti kannusti heti idean toteuttamiseen. Nauraa räkätimme monesti käsikirjoituspapereiden tuotoksille. Lopullisen version valmistuessa hän ei enää pystynyt lukemaan. Minä luin hänelle puhelimessa liuska tolkulla tuttua tarinaa. Aivan äidille arimmat kohdat sensuroin. En siksi etteikö hän olisi niitä kestänyt vaan siksi, ettei viimeisinä kuukausina enää palautuisi ikäviä muistoja. Referoin harkiten.

Sitten tuli aika, ettei äiti enää pystynyt puhumaan kuin harvoja sanoja. Vein hänelle Lumiukko ’on the rocks’-musikaalini musiikkia iPodissa sairaalaan. Hän kuunteli yhden jo ennestään tutuista kappaleista ja minä otin korvanapit pois. ’Sointuja,sointuja, lisää sointuja!’ hän vaivoin sai sanotuksi. Laulaja oli esikoiseni, kyllä mummu lapsenlapsensa tuntee. Lopulta hän kuunteli koko musikaalin musiikit. Äiti oli 73v, matka jo kalkkiviivoilla ja halusi kuunnella heviä!

Nyt minä olen sukuhaarani vanhin. Saappaat ovat liian isot ja äidille pitäisi soittaa. Olisi paljon kysyttävää, vaikkei mitään jäänyt kesken.

Tallinnan laivan jonossa minuun iski suuri ikävä. Eikö joku näistä mummuista voisi adoptoida minua? Eikö se näy päälle? Ettei minulla ole äitiä..

Kommentti artikkeliin “Äitiä ikävä”
  1. avatar Meka sanoo:

    Surullista sillä ikävä ei häviä koskaan mutta onneksi ihania muistoja kukaan ei voi ottaa pois.
    ps.Toivottavasti saamme kohta lukea kirjasi.

Jätä kommentti

css.php