Kirja kuljettaa

Joskus elämän parhaita herättäjiä ovat kirjat. Elämänsuuntani muuttui totaalisesti, kun luin James A. Michenerin Kohtauspaikka Torremolinos kirjan 80-luvulla. Sen innoittamana marssin moottoripyöräkauppaan. Pamplona ja Fiesta de San Fermin oli nähtävä.

Marssin Moottoripyöräkauppaan ja suoritin ostoksen, harjoittelin 25 km verran ajamista ja suuntasin laivaan. Ajoreitille Helsingistä pohjois-Espanjaan osui monta yöpymistä. Laivassa, teltassa, gasthausissa, ja levähdyspaikalla keskellä sikojen teuraskuljetuksia. Se meteli ja aromi..hmm. Yksin reissaaminen on antoisaa, haasteellistakin. Prätkä oli aivan susiostos, yski joka pysähdyksen jälkeen. Mutta keikka tuli ontuen heitettyä.

Vuoristotietä ajoin kieli keskellä suuta kohti määränpäätä, Pamplonaa. Tuo vanha kaupunki toivotti yksinäisen matkaajan persoonallisesti tervetulleeksi. Rättiväsyneenä riisuin ajohaalarin pyörän päälle ja suuntasin reppuineni kahvilaan, ikkunapöytään. Cafe con leche ja lautasellisen churroja, por favor. Kofeiinin, sokerin ja rasvan liitto piristi matkaajan iskukuntoon. Kypärä ja haalarit olivat kelvanneet ‘taskuvarkaille’ sillä välin. Baskit berkele!

Prätkä ei suostunut starttaamaan, eivätkä korjaamot olleet enää auki. Paikalle osui ajopelin lakkoa ihmettelemään nuoripari Kaliforniasta. He auttoivat auliisti ja tarjosivat yösijaa. Lyöttäydyimme yhteen ja hengailimme nuoruuden innolla pitkin kaupunkia, aina Plaza de Toros-areenaa myöten. Aamulla juosseet härät olivat nyt taistelutantereella ja hieman myöhemmin ravintola-annoksina.

Suuntasimme yöpuulle. Mukana seurasi pullot paikallista punaviiniä, hintaan 3 markkaa pari. Tapas-baarista haimme eväitä yön picnicille, rapeiksi paistettuja pikku kaloja ja vihanneksia leivän kera. Sattuma ohjasi idylliseen paikaan joenmutkaan, hiekkarannalle. Vuoristoilmaa oli hyvä hengittää., akustinen kitaraa soi ja juttelimme niitä näitä. Alkuperäisversio The Drifters-kirjasta puhutti meitä pitkään, samoin Hemingwayn Pamplona. Kirja yhdisti oudolla tavalla kahden mantereen nuoret.

Vuosi oli -86, pikkuruinen Datsun, hotellimme, vielä paljon vanhempaa mallia. Siinä majoituimme hyvin. Michael, kalifornialainen herrasmies, antoi tilaa daameille. Hän nukkui ulkona muutaman tunnin ja herätteli meitä 7.30, jotta ehtisimme nähdä Pamplonan juoksevat härät. Kahdeksalta kuuluisi suuri raketin pamaus ja muutaman minuutin näytös alkaisi.

Jätä kommentti

css.php