Haamuja

Maalari Anthos, Herra Fraak, Kissa Developé, Hyötyäjätär ja Puutarhuri Weed. He ovat valloittaneet kaiken vapaa-aikani. Yritän miettiä heitä aina kun on kolme minuuttia aikaa. He hyökkäävät uniin, virttävät ajatuksia perunoita kuoriessa ja aiheuttavat kysymyksiä, joihin on vastattava.

Puutarhuri Weed on innostunut lihansyöjäkasveista ja anaerobisesta kompostista, siis siitä mätätänevästä. Niistä en tiedä juuri mitään. Hyökkäsin lihis-sivustoille. Niissä on tietoa lihansyöjäkasveista ja miten ollakaan aloin suunnitella omaa terraariota ja helppohoitoisia lihiksiä napsimaan pieneliöitä työhuoneeni pöydälle. Päätin vastustaa kiusausta, mutta olen jo valinnut minulle sopivat rehut. Suuri dilemma on voiko kasvissyöjä kasvattaa lihansyöjiä? Ehkä mä voin.

Harakka Fraak on taas syvästi rakastamani hahmo, rock-kukko. Äidinsydämeni on aina kukkojen puolella, vaikka heidän hiuksensa peittäisivät kasvot ja käynti olisi laahustavaa. Kunhan päässä soi ja kitara myös. Kukkosäteily on lähtöisin syvästä elämänlähteestä. Hän ei kumartele yleisesti hyväksyttyä akateemiseen tutkintoon johtavaa tietä tai muitakaan statuksia. Mielen täyttää valtava tieto- ja taitomäärä, muttei välttämättä epäsäännöllisiä verbejä ja koripalloa. Pistäpäs kukko vastaamaan hevi-aiheisiin kysymyksiin, jäät kakkoseksi kättelyssä. Minä vaan näppäilen bassoani..Hän on sankari.

En ole koskaan keksinyt satuja, en lukenut edes Pottereita tai muita mielikuvituskertomuksia. Nyt kirjoitan sellaista. On pakko katsoa totuutta silmiin. Osaanko? En tiedä, yritän. Minulla on ollut hauskaa haamujen kanssa. Kyllä tästä nuorisokirjan kässäri kehkeytyy. Ehkei julkaistava, mutta kelpo musikaali aivan varmasti! Sen näen jo. Fakta ja fiktio sekoittuu, soppa-ainekset valmiina pataan..

Jätä kommentti

css.php