Uskonnottomuudenvapaus

Voiko olla yhä se tilanne, ettei avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus toteudu vieläkään arjessa?

Uskonnottomuuttaan täytyy selitellä samalla tavoin kuin vaikkapa kasvissyöntiä tai lasten lukumäärää. Mikä siinä on pointti? Näennäisesti täällä ei tarvitse kuulua kirkkoo (siis siihen yhteen ja ainoaan oikeaan). Mutta se tulee heti eteen kun lapsi syntyy. Koska ’ristitään’? Tai kouluiässä, mihin riparille? Vanhempana, kirkkohäät? Lopulta, siunattuun maahan? Ja vaihtoehdot ovat..

Hämmästyneitä katseita luodaan ja tahdittomia kysymyksiä esitetään. Aivan kuin lapsettomille. Mitä merkitystä naapurille on lastentekoasennolla? Ei utelut ainakaan lapsettomuudesta kärsivää helpota. Tai päivittely kasvisten riittämättömyydestä taata proteiinit? Eikö syöminen ole henkilökohtainen valinta?
Jotta kirkottomuuden voisi selittää, tarvitsisi kertoa koko elämäntarina. Eikä sittenkään voisi olla vakuuttunut, että tarina tuli ymmärretyksi. Jotku tarinat ovat yksityisempiä kuin toiset.
Minulle ei missään tilanteessa tulisi mieleeni kysyä: ’Anteeksi, mutta voitko kertoa miksi uskot Jumalaan?’ Eikä, todensanoakseni, riittäisi kiinnostus kuulla vastaustakaan.

 

 

9 kommenttia artikkeliin “Uskonnottomuudenvapaus”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Niin ja kun haluat lapsesi koulussa et-opetukseen olet joku ”muodista jäänyt” kuten edesmennyt rehtori täällä Lammilla minulle totesi tämme muutettuani vuonna 1998.
    Työpaikat jaetaan uskoville, kirkkoon kuuluville ja lahkolaisille, tutustu vaikka Lammin lastentarhan opettajan valintaan joulukuussa 2007. Työkokemuksella ja koulutuksella ei ole mitään tekoa, kaksi viikkoa lastenhoitoa ja kanttorin virka voittaa 30 vuotisen työuran ja kaikki koulutukset ja kun valitat haetaan kuntaliiton lakimieheltä lausunto; meidän ei tarvitse perustella.
    Että sellaista, täällä eletään kai vielä kolkytlukua.

  2. avatar Merja Uotila sanoo:

    Niinpä. Juuri tämä yllätti minutkin tänne tullessani. En tiennyt kinkereistäkään mitään. Luulin että niitä pidettiin Vaahteranmäellä. Eikä kukaan kysynyt kuuluuko tässä koplassa kaikki kirkkoon, se on vain yleinen oletus.
    Arvostan toki seurakunnan työtä, todella. Nuoret eivät tekisi Hauholla tätäkään vähää, jos ei olisi Sumppia ja isoskoulutusta. Päiväkerho pyörii ainoastaan seurakunnan voimin, ja hyvin pyöriikin.
    Mutta lasten ei pitäisi mennä äitinsä(kään) uskonnon mukaan, vaan heillä pitäisi olla mahdollisuus valita oma sydämenmukainen tie aikanaan. Sellainen keskinäisen suvaitsevaisuuden ja käsi kädessä kulkemisen väylä, ilman sukurasitteita. Jeesuksella tai ilman. Kiihkottomasti.

  3. avatar Minna Kesti sanoo:

    Tiedätkö Merja, minä olen aina kammonnut sanontaa uskoni, uskomattomuuteni… arvaa miksi? Mitä tuo oikeasti tarkoittaa?? Mihin en usko tai mihin uskon? Jokainen uskoo johonkin, eikö? Rakkauteen, elämään, kuolemaan, uuden kasvuun, tai ei usko ufoihin, maailman loppuun, lamaan lista on tolkuton.
    Jos et kuulu kirkkoon se ei tarkoita ettet usko, eikö? Mutta jos kysymys asetetaan seuraavasti; uskotko ev.lut Jumalaan, voit vastata, en usko tai ehkä uskon, uskon, mutta erilailla kuin Se esitetään… joo ehkä jätän jo tässä vaiheessa asian kääntämisen, sillä siitähän ei tule loppua.
    Tästähän saisimme kunnon filosofisen keskustelun aikaiseksi, johon ei koskaan olisi loppua 🙂

    Tiedän tiedän, uskotko on yleislausuma kielessämme ,kulttuurissamme ja jokainen tietää kun kysytään uskotko, mitä sillä tarkoitetaan (ne pitkät perinteet nääs)… mutta tiedetäänkö enää kauaa…?

  4. avatar Merja Uotila sanoo:

    Minna,
    pitkä filosofinen keskustelu on poikaa!Eri näkökulma vasta rikkaus onkin!! Lokerointi on iso NOUNOU. Sosiaalinen viitekehys on vaikea määrittää ulkoakäsin ja siihenhän ihminen luonnostaan pyrkii. Laittamaan faktat tiskiin ja luomaan kuvan kanssakulkijasta niillä eväin.
    Uskonto on juuri se kielellinen määre ev.lutille, meidän tässä kulttuurissa ja ajassa.
    Minä ’uskon’ hyvän kiertoon ja sen vasapainona on valitettavasti se paha, mikä on kaiken aikaa väijyksissä. Vaikken itse ole hyvä. Ja uskon, kun minulle joku sanoo ja vakuuttaa, muttei se ole uskontoa 🙂 se on joskus sinisilmäisyyttä.
    Rakkautta ja persikka,
    t Merja

  5. avatar Minna Kesti sanoo:

    Memmu Hyvä,

    Meille nuo filosofiset keskustelut ovat tuttuja, aika vain tuppaa aina loppumaan kesken:)
    Uskotaan me mihin uskotaan ja annetaan muiden olla uskomatta 😉
    Ja muista Sinisilmäisyys on välillä hyväksi, kaiken tämän pa…. keskellä, eikö?

    Ja viel, jos Sinä et ole Hyvä niin kuka sitten?

    Iso ja lämmin halaus kera sydämien!!

    Lämmöllä Minna

  6. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Jokainen voi uskoa mihin haluaa, jumalaan, allahiin tai Evon mäntyihin. Se ei tee mitään pahaa kellekkään, uskokoon kukin mihin uskonsa riittää.

    Mutta sitten on ne joille tämä ei riitä vaan on ruvettava rukkaamaan toisten ajatuksia ja uskomuksia ja jos ei hyvällä saada tuloksia niin sitten pahalla, tartutaan vaikka aseisiin tai muihin painostuskeinoihin ja niitähän riittää !!!

    Emme ole vapaita?

  7. avatar Merja Uotila sanoo:

    Tämä oli ydinkysymys, vapaus. Kulttuurillinen vapaus on aina rajallista. Konteksti raamittaa, mutta miksi?

    Minna: jatketaan ajan rajallisuudesta riippumatta (iso sydän ja hug).

  8. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Tasa-arvo ei toteudu edes ”viimeisellä leposijalla”. Jos hyväksyt haudattavaksi ns. siunattuun maahan saat kuulla olevasi vapamatkustaja kun et ole maksanut kirkollisveroa, jos kyselet tunnustuksetonta hautaa saatat joutua aika kauas esim Lammilta Lahden taakse Levolle. En tiedä onko uusiutuvassa HMLssä yhtään hautapaikkaa tunnustuksettomille. Hautaustoimi kumminkin kuuluu yhteiskunnalle ei kirkolle kirkkolainkin mukaan!

  9. avatar Merja Uotila sanoo:

    Hývä pointti! * jää miettimään..*

Jätä kommentti

css.php