Askartelu on vaarallista

En askartele. Hermo menee, jos joudun väkertämään samankokoisia korvapuusteja tai koristelemaan viehkosti kakun. Krouvit linjat ja rustiikki kunniaan!

Askartelu on vaarallista. Kuka on keksinyt Hamahelmet? Siis todella, pelkkää ongelmajätettä. Muovirinkuloita laitetaan muotissa kuvioiksi, silitetään ja avot! askartelujuttu on valmis. Mutta mikä se on? Ehkä sydän? Ja sitä käytetään mihin?? Ei mihinkään, kunhan askarellaan, ja tiputellaan helmiä lattialle.

Eilen puhuin aivan rauhassa autossa puhelimeen esikoiseni kanssa, musikaalista, voitko uskoa.. Herra U koputti ikkunaan ja kertoi, että on force major-tilanne sisätiloissa.

Jep,jep, helmi nenässä! Eihän se mihinkään lähtenyt, mutta me lähdimme askartelijan kanssa lääkäriin.

Matkalla sairaalan ensi-apuun jutustelin, että kun tulemme pois ja jos jaksamme, niin kävisimmekö ostamassa ABC:ltä jotain herkkuja. Pieni tyttö innostui. Helmi ei sinällään paljon puristellut. Oli niin syvällä, ettei enää tuntunutkaan.

Sairaalassa katselimme hetken akvaariota. Pääsimme sisälle pikaisesti. Sairaanhoitaja Minna katsoi nenään. Rauhallisesti hän jutteli tytölle ja soitti lääkärin paikalle. Sitten mentiin nenä-ja korvahuoneeseen. Reipas potilas piti sinnikkäästi päätä paikallaan. Johanna-lääkäri jutteli lempeällä äänellä ja tsemppasi tyttöä. Helmi lääkekupissa ja tarra kädessä palasimme herkkukaupan kautta kotiin.

Mutta mitä ihmettä: Olimme päässeet hoitoon nopeasti ja Johanna-lääkäri oli yhdeksän jälkeen ystävällinen ja vakuutti potilaansa. Mikä talentti! Mistä tulee tuollaisia ihmisiä!! Annoin positiivista palautetta hänelle suoraan. Käännyin neuvonnassakin suitsuttamaan (ja kysymään nimeä, kun sen jo unohdin).

Riemuitsin.Maailma on parempi, kun on valopilkkuja. Myrskyksi asti hyvää tuulta tälle pallolle, kiitos. Se on asenteesta kiinni! Johannalle aaltoja täältä metsästä.. söimme matkalla jätskit.

Jätä kommentti

css.php