Pakkojuhlitaan!

Vappu on ollut aina aika syvältä. 70-luvulla siihen kuuluivat kaameat työväenlaulut, haloo siis taistolaishoilotukset, jotka järkytyksekseni kokivat uuden päivityksen Ultra Bran muodossa. Kommaripoljennolla tuli flashbackina elämäni vaput pintaan.

Okei, mitä tuli mieleeni. Ensin se, kuinka vanhemmat lähtivät juhlistamaan vappua ja isä uhkui kommarivihaa. Paitsi silloin, jos kommarit olivat tilaamassa hänen firmaltaan isoa keikkaa. Kerran tuo oman tien kulkija liittyi demareihin. Ihan vain myyntiä edistääkseen. Silloin ei kuitenkaan ollut vappu, mutta Moskovaan mentiin myymään sälekaihtimia. Miljoonabisnes nääs.

Muistan myös vappubrunssit, vaikkakin ne kulkivat jollain muulla nimellä. Silloin syyhkäistiin Hotelli Hesperiaan tai Tapiola Gardeniin. Minua olisi väsyttänyt enkä koskaan ole ollut kovin hyvä syöjä. Sinne vain hikisten aikuisten joukkoon, serpentiinit ja muut tykötarpeet ojossa. Isällä oli Tabacilla sivelty puku päällä ja äiti hiljaisena. Edellisen päivän hiivasimat vielä närästivät. Hiki kiilteli aikuisten kasvoilla. Oli nousukausi. Lapset oli pyntätty pyhäkolttuun. Viesti: perhearvot kohdallaan.

Vapusta yleensä alkoi vaihtelevan pituinen dokukausi. Saatiin kotona odotella sankaria ja hänen mielialaansa aamuöisin. Juhlinnan lopuksi alkoi kuivakausi ja silloin syötiin aamuisin Oopperavoileipiä! (auts, kauhea trauma ja se on poikinut yhden romaanikäsikirjoituksenkin)

Nuorena taas piti vetää itse sellaiset kännit, että meni neitsyys (tosin vain kerran)ja viikon palkkakin joskus.

Nyt maalla on paljon mukavampaa. Vappuisin ajetaan sontaa pellolle ja jos olisi harava, järkkäisin kävyt pois pihalta. Yleensä unohdan koko juhlan. Ystävätkin ovat siihen jo tottuneet. Ja sitä paitsi viina ei taida tehdä ketään fiksummaksi. Känninen nainen se vasta ruusu on.

Onneksi arki on juhlaa! Minusta ruisleipä ja kahvi aamuisin ovat luksusta. Taidan olla pirun tylsää seuraa..

 

9 kommenttia artikkeliin “Pakkojuhlitaan!”
  1. avatar Miikka Anttila sanoo:

    Voin kertoa, että et todellakaan ole tylsää seuraa – Miikka

  2. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Kirjoittamastasi päätellen olet ollut väärässä seurassa nuorena ja/tai lapsena vappuna. Kyllä työväen juhlissa vappuna minusta hauskaa oli myös 70-luvulla!
    Mutta jokainenhan seuransa valitsee…

  3. avatar MU sanoo:

    Jokainen on historiansa muokkaama ja vanhempiaan on paha mennä valitsemaan. He olivat kuitenkin parhaat minulle, vikoineen ja valintoineen.
    Olen seurani sittemmin valinnut huolella. Viihdyn avarasydämisten ja lempeiden ihmisten joukossa, kuten esim. Miikan 🙂 ja kumppaneiden, kirjoittajien ja nuorten..onhan heitä, onneksi.

  4. avatar Miikka Anttila sanoo:

    Kiitos, kauniisti sanottu 🙂

  5. avatar Anja sanoo:

    Känninen nainen se vasta ruusu on… matkasin tässä pari vuotta sitten vapunaattona Santanan konserttin Hkiin ja matkaseurana oli pari 50+ naikkosta… matkaeväänä heillä serpentiinit, taskulämmintä kossua SIMALLA lantrattuna ja alkumatkasta hilpeä mieli.. voi V–ttu, että olin tyytyväinen kun tonkin näki kerran… mikään ei voi olla niin vastenmielistä, kuin oksenteleva, paluumatkalla oleva, laskuhumalainen yli-ikäinen teini, leoparditurkki (jäljitelmä) hukassa ja vinkuu vielä mulle, että s…tanan hapannaama ämmä, sulla on elämä mennyt ohi… kamoon!!!!! Elämää elettiin elämällä silloin 70-luvulla, onneks ei tarvitse enää etsiä menetettyä nuoruutta…

    huh huh

  6. avatar Merja Uotila sanoo:

    Hahaa 😀 Juur noin. Kaikella on aikansa.
    Kiusallista ja vaivaannuttavaa..

  7. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Anja!
    Kokemustasi karmeaa vanhoista ämmistä laskuhumalassa jäljitelmäturkissaan..
    lukiessani tuli mieleeni että aika hoitaa kaikk alle viiskymppisetkin kalkkiviivoille aikanaan enempi vähempi katkerina, tai sitten ei
    Surrut oon enempi näitä nuoria teinarityttöjä umpitunnelissa v-tyyliin hokemassa,
    – kaikki on nähty, koettu, ei enää mitään, ei edes tulevaisuutta.
    Se on jos mikä sääli, vastenmielisyyttä en osaa tuntea edes oksennuksessaan rypevää pultsarimimmiä kohtaan.
    Naisen pahin vihollinen on toinen nainen, siksi parhaat ystäväni ovat enimmäkseen miehiä.
    Kaunista sunnuntaipäivää Sisaret!
    Riitta N.

  8. avatar Anja sanoo:

    Riitalle vielä tiedoksi, että olen itse samaa ikää, kuin nämä matkaseuralaiseni ja toki aikoinaan itsekin poski oksennuksessa heilunut kartsalla. Enää vain ei tarvitse ottaa iloa pullosta. Olen samaa mieltä kanssasi nuorista tytöistä, karmeaa… Itselläni on tyttäriä myös ja YRITÄN ainakin opettaa heille normaaleja juomatapoja, itse näet kasvoin katsellen isää, joka häipyi kellariin tai autotalliin ja tuli takaisin aina vähän ja vähän hilpeämmässä (lue; agressivisemmassa) kunnossa. Joskus pullo oli myös pöydänjalan vieressä lattialla ”piilossa” katseilta…

  9. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Kiitos Anja avomielisyydestäsi.
    Tiedän ettei tuollaisista taustoista ole helppo kertoa julkisesti.
    Itse sain kasvaa lapsuuteni kodissa, jossa viinan kanssa ei läträtty, sitten elämä vei hyvin läheltä katsomaan miten julkisuus syö ihmistä, viina turruttaa kivun aiheuttaen tuskaa läheisille.
    Meillä on niin erilaiset kipukynnykset elämän mutkissa.
    Olen joskus vain todennut lempipaimenelleni,
    – älä sä mulle saarnaa ettei Luoja anna enempi kuin ihminen jaksaa kantaa.
    Anja, minulla on ollut muutama rakas läheinen, joille elämäs annettiin pyytämättä enemmän kuin jaksoivat kantaa..
    muutama jotka dokaa ja dokas, kun heille on jostain syystä sysätty heikompi kestokyky vaikeuksille..
    olen varma, että tuolla kokemuksellasi tyttäresi saavat eväitä elämäänsä Sinulta.
    Kaikkea hyvää Sinulle!
    Riitta

Jätä kommentti

css.php