ANTEEKSI (kuinka?)

Miksi se on niin vaikeaa? Pyytää anteeksi. Ja miksi se on tavallaan niin turhaa? Pyytää anteeksi.

Pitäisi kaiketi elellä alun perinkin niin, ettei tule tarvetta pyydellä anteeksi. Ottaa moraali mukaan matkaan jo taipaleen alkupäässä.  Moka on lahja. Juu, näin on, ja taatusti oppii enemmän kuin mokailematta.

Kun on tullut mokattua ja tehtyä jotain sellaista, mitä on vaikea itse sulattaa, astuu kuvaan mukaan anteeksianto. Tai pyyntö. Mutta mitä se lopulta on?

Anteeksipyynnöllä se, joka on tupeksinut, pyytää lohdutusta itselleen. Eihän se poista tekoa, mutta jollain kumman perverssillä tavalla se, joka on loukannut, saa anteeksi loukatulta. Miten se on voinut kääntyä näin päin? Eikö olisi loogisempaa avata pakkaa enemmänkin? ’Olen pahoillani, että aiheutin sinulle..’ tai ’Mä en ajatellut, että tästä voisi olla tällainenkin seuraamus. Teko on tehty, mutta nyt jälkikäteen huomaan..’ tai jotain sellaista, tapaus kerrallaan.

Eikö usein vaikkapa pettämisen tunnustaminen lohduta pettäjän tunnontuskia, toinenhan ei mahdollisesti edes ollut tietoinen siitä. Eli se joka helvetintulessa kärvistelee, haluaakin itselleen anteeksiannon eikä päinvastoin.

Sitten on se ihmisluokka, joka tyhmyydessään ei edes tajua, vaan kehittelee itselleen uuden selitysten- ja valheidenverkon. Välttyyhän näin vastuunotolta ja sen kannolta. Voi selittää oman mokansa parhain päin ja jättää ottamatta kantaa ja vastuuta. Se on sääli, sillä hullu saa olla muttei tyhmä..

Ja jottei tulisi jeesustelu-olo, niin itse olen sydän kirvellen joutunut nöyrtymään, usein. Mehän emme ole niin valmiita kuin luulemme olevamme.

Jätä kommentti

css.php