Parfyymi osa I

 

Ongelman voi kehitellä aivan iisistä aiheesta. Joskus, siis vain joskus, tulee eteen tilanne ja sen marssijärjestys voi mennä vaikkapa näin:

On juhlat, joku miellyttävä ihminen tuoksuu hyvälle. Tuoksu on juuri se mitä etsin. Oih. Tuoksumuisti! Ja juuri nyt on uusiutumisen paikka. Oma vakiparfyymi vetelee viimeisiään eikä ulkomaanreissua vielä tiedossa vrt. Tax free-myymälä(paitsi että unohdin lähteväni Lontooseen..). On siis toiminnan aika.

Luppoaikaa löytyi juuri parahiksi ja ystäväkin työvuorossa kosmetiikkaliikkeessä.

’Mulla on tuoksu kateissa. Sellainen pankkineiti-ja bussinestuoksu olisi hakusessa.’ Sitten etsimme. Osaanko sanoa lähemmin. En mutta voin lähettää tekstarin siskolle ja kysyä, mikä mahtoi olla ystävän tuoksu nelikymppisillä. Paluuviestissä luki ’Hän ei muista, kaksi vaihtoehtoa. Käy nuuhkimassa mekosta.’

Sillä välin minä ja kosmetiikan asiantuntijaystäväni käydään parfyymeja läpi. Joka taipeessa on tuoksua, muttei juuri SITÄ. Välillä on nuuhkaistava kahvipapuja, jotta nenä toimisi. Poistun kaupasta, parfyymipilvi perässäni.

Kännykkä piippaa ’Calvin Klein, Euphoria tai joku Coco Chanel’. Sitten seuraavaan kauppaan ja näytettä kyynärtaipeeseen. Heti huomaan, että tämä se on! Seuraava stressinaihe on tuoksun sopiminen juuri omalle iholleni. Ja kotiraati on saatava myös diggaamaan siitä. Wou!

Aika kallista, ajattelen. Vanha tuoksuni on hyllyssä parikymppiä halvempi. Seuraa valtava ajatusriihi, raskinko, voinko, no siis todellakin voin,mutta..

Jätä kommentti

css.php