Parfyymi osa II

Ajatusriihi jatkui muutaman päivän. Keskustelimme tyttöjen kanssa siitä ruokapöydässä. Kuulemma pitäisi ostaa. Kerroin hinnan, siltikin pitäisi. Mies ei enää jaksanut ottaa kantaa päivän polttavaan kysymykseen ja minä en kertonut mielipidettäni kaivinkoneen hydrauliikasta.

Paluu aloitustilanteeseen,hän kyllä pitää uudesta potentiaalisesta tuoksusta ja minäkin iloitsen öljynpaineista.

Ostan hyvitykseksi isännälle laatikollisen olutta. Okei, se maksaa puolet vähemmän kuin se edullisempi tuoksuvaihtoehto. Päätän mennä vielä kerran parfyymiosastolle, kemikalioon. Huomaan hyllyssä olevan myös kesäversioita, mutta sana blossom palauttaa minut taas lähtökuoppaan. On siis enää kolme vaihtoehtoa kahden sijaan.

Jatkan seuraavana päivänä keskustelua ja päivittelen hintaa. Normaalisti olisin vain ostanut, mutta joku ihme juutalaisuus minuun iski. En ymmärrä itsekään. Pähkäilen ja epätoivoiselta näyttävä pöytäseura alkaa jo laskea kymmeneen. ’Kauanko sellainen purkki kestää’ ,kysyy yksi. VAstaan, että vuoden. Eihän se tee päivää kohti juuri mitään, viestii pöytäseuran kaksi jäsentä. Niin taisi musikaalissakin yksi äiti laskeskella.

Jään taas miettimään. Ajan kampaajalle kohti Hämeenlinnaa. Bruce Springsteen odottaa minua illalla Tampereella. Juu, nyt ajan kauppaan ja olen aivan varma päätöksestä! Ostan sen pienemmän putelin, 30 milliä. Ja hei nimi, Euphoria, come on! Sehän on maailman tärkein asia. Autossa se designpullo näyttää kyllä melko pieneltä..

(Samalla logiikalla hankin myös basson ja rummut, aikoinaan)

6 kommenttia artikkeliin “Parfyymi osa II”
  1. avatar Eräs mies sanoo:

    Tuttua on tämä juu, meilläkin.

  2. avatar Lulu Riikonen sanoo:

    Huomenta Merja!

    Jouduin viikonloppuna vastaavaan tilanteeseen. Tyttäret ja mies yllyttivät ostamaan tuoksua. Olin muka järkevä ja säästeliäs ja ostin ”Light Blue”-tuoksun tilalle litran verran apteekin kosteusvoidetta. Harmittaa vieläkin.

    t.Lulu

    ps. Kannattaa valita lomalukemistoon Patrick Suskindin ”Parfyymi”-romaani/dekkari.

  3. avatar Merja U sanoo:

    Moi Lulu,

    miten sitä joskus onkaan NIIN järkevä?
    Tarina on jatkunut niin, että jouduin ostamaan sen vanhan tutunkin tuoksun, koska eihän uutta voi pitää joka päivä.

    t MU

    ps. Hauska sattuma, mulla on tuo kirja juuri kesken.

  4. avatar Minna Kesti sanoo:

    Hih siis löysit tuoksusi, hyvä =)
    onneksi joku pähkäilee tuoksujen kanssa noinkin pitkään… minä kun olen tuoksu fani ja kaapistani löytyy noin parikymmentä pulloa ( ja joitain olen luovuttanut jo tyttärilleni)… siis minulla on tuoksuja kahdeksikymmenksi vuodeksi =) apua!

    terkuin se ”asiantuntija” ystäväsi kempparista

  5. avatar Merja Uotila sanoo:

    Mä(kin) lahjoittelen tuoksuja eteenpäin.. kun en millään kestä jotain väärää vivahdetta liian usein. Ja kyllästyyhän ihminen, vain jotta voi palata samaan vanhaan tuoksuun aloittaakseen pian taas myllerryksen uudelleen.
    Aina voi piipahtaa asiantuntijan juttusilla 🙂

  6. avatar Anja sanoo:

    Kaikkein käytännöllisintä on omistaa ystävä, joka keräilee näytetuoksuja kemppareista… Hänen mielestään iso lasipurkki pullollaan erilaisia kosmetiikka- ja tuoksunäytteitä on jumalallinen sisustuselementti kylppärissä. Sisus täytyy vaihtaa silloin tällöin ja saita ystävä syöksyy viivana apajille… Puolivuotta hyvinkin pärjää erilaisilla rasvanäytteillä…

Jätä kommentti

css.php