Lispetin ahaa-elämys

                      Nainen on kesäleskenä ollessaan, kokonaista neljä vuorokautta, ehtinyt uppoutumaan mukavaan harrastukseensa. Hän on lukenut kirjan! Ajatuksella!! Ei ole tarvinnut rupatella ja ottaa kantaa hyrräävään elämään. Sitähän ei ole ollut, koska kaikki ovat olleet kotoa poissa.

 
  Lispetti on siis lukenut ja millaista kirjaa! Filosofista teosta, Ojansuun Lankeemus-teosta. Hän on vaikuttunut kaikesta ja henki on juossut sfääreissä.

 
Lispetti on aamulla saanut valtavan, välähdyksenomaisen ajatuksen. Hänellä on teoria! Ratkaisu on ollut siinä koko ajan. NAISET OVAT FILOSOFEJA!
Miksei kukaan ole tätä aikaisemmin hänelle kertonut. Vaikkapa silloin, kun hän nuorena kuvataideopiskelijana (ei sitä opiskelua kestänyt kuin muutaman vuoden, koska kyllästyi niihin kasvissyöjä-mummonmekkoisiin haahuilijoihin, syvällisesti analysoiviin löysäkäsiin) mietti Kuutio-ja pallo-teoriaa. Onko jokin itsestään selvä totuus? Hänen mielestään ei ollut todistettu, että koko maailmankaikkeuden kuva olisi kaikilla samankaltainen.  Ei ole itsestään selvää, että kaikille kuutionmuotoinen esine edustaa samaa muotoa. Eihän kukaan voi mennä varmasti sanomaan silmän välittämän kuvan todellisuutta. Voihan toisen kuutio olla toisen pallo ja samaten punainen olla sininen. Ei siitä voi kukaan mennä takuuseen, toisten todellisuuksista. Mikä on opittua ja mikä henkilökohtaista kokemusta.

 
Mutta asiaan, Lispetti siis on keksinyt, että naiset ovat filosofeja, huolimatta teorioiden tuntemuksestaan (lue: tuntemattomuudestaan). Aristoteles on vähän niin kuin Platon, ja onko niissä oikeasti jotain eroa? Naisilla on synnynnäinen taipumus etsiä merkityksiä arkitodellisuuden selvennykseksi. Siihen perustuu Lispetin mielestä ehdottomasti myös suuret puhelinlaskut, sillä voiko sitä muuten ruotia kuin verbaalisti ja ruohonjuuritasolla? Ei hänen mielestään. Kuka sitä nyt astraalitodellisuudesta saa mitään vastauksia. Tarvitaan vertaistukea ja vuorovaikutustaitoja. Ja mistä niitä saa? No, Siskolta, Viviltä, kaupankassalta, harrasteystäviltä ja jos ei mitään muuta löydy, voi koittaa vietellä Mies mukaan filosofiseen keskusteluun. Tosin silloin täytyy olla välittämättä Miehen hämmästyneestä ilmeestä tai pään pyörittämisestä. On myös pystyttävä ottamaan vastaan ja tulkitsemaan Miehen yksi, korkeintaan kaksisanaiset vastaukset ja imettävä niistä totuutta ja pönkitystä.. ööö..kaikkeen.

 
Sitten Lispetti muistaa! Hänen suurin teoriansa oli kuvataideaikanaan seuraavanlainen: Jos on esine, niin mikä sen määrittää? Onko esimerkiksi pöytäliinassa oleva kukkakuvio, joka siis on painettu ei kudottu kankaaseen esine? Hänen mielestään on, sillä kun menee tarpeeksi lähelle kuviota, on se vain kasa maalia ja sen lisäksi sen voi irrottaa (teoriassa joskus pesukoneella) kankaan pinnasta. Näin Lispetin mielestä kukkaliina on kaksi, tai mahdollisesti ääretön määrä esineitä. Ensin liina, oletetaan pellavainen, on esine ja sitten se kukkakuvio erikseen..MUTTA mikäli mennään syvemmin asianytimeen voidaan ajatella jokaisen pellavasäikeen olevan erillinen esine mikrokosmokseen päin ja avaruudellisesti kääntäen pöytäliina on osa maapalloa. Aivan selkeää. Miksei Mies jaksa haltioitua keskustelusta vaan syventyy Biltema-kuvastoon?

Jätä kommentti

css.php