Lispetin autot


                      Lispetti on autonaisia. Ensimmäisen autonsa hän sai isältään, ajokortin kylkiäisenä. Sellainen pieni Volvo, viisiovinen, ei laiva vaan pieni. Koeajopäivänään hän ajoi Stockmannin parkkiin, maan alle, ja hätäillessään mahtuuko parkkiruudusta pois, hän peruutti naapurin puskuriin. Töistä lähtiessään nuori Lispetti peruutti koivun suojana olleeseen vanteeseen. Takaluukku ei enää auennut ja isä oli vihainen. Yhden päivän saldo oli isän mielestä mahdoton suoritus.
 

Sitten, monta autoa myöhemmin, Lispetti tutustui mukavaan Nuoreen Mieheen. Hänellä oli autokorjaamo. Hoikalla Lispetillä oli permanentatut hiukset ja porkkanafarkut kainaloihin asti. Nuori Mies tarjoutui tekemään Lispetin autoon huollon.
 

– Koska sä olet vaihtanut öljyt viimeksi?, kysyi Nuori Mies.
 

– Koko ajan mä sinne lisäilen. Siinä on sellainen tikku ja siitä mä katson, koska tarttee lisää, Lispetti oli räpsytellyt.
 

Nuori Mies oli aloittanut autonhuollon tyhjentämällä sisätilat. Kaverit hän oli pyytänyt hämmästyneenä katsomaan kekoa. Seitsemät kengät, yksi pariton kumisaapas, lehtiä, kolmet housut, muovipussillinen pientä roinaa huulipunista e-pilleripakkauksiin, tyhjiä kasettikoteloita, valtavan kokoinen kannettava mankka ja monta tyhjää pullollista moottoriöljyä.
 

– Ei voi olla totta, hän sanoi frendeilleen.
 

– Pidä toi nainen. Sä et löytänyt ainoatakaan suklaa- tai karkkikäärettä, kaverit hirnuvat.
 

Ja Nuori Mieshän piti. Nyttemmin hänestä on tullut Mies. Ja Mies myös pitää huolen autoista, hankinnoista, huolloista ja katsastuksista, muun ohella. Vuosi sitten Lispetti toivoi uutta autoa.
 

– Tarpeeksi penkkejä ja cd-soitin, olivat kriteereinä.
 

Niin Lispetti sai mustan auton ja cd-soittimesta popittivat vanhat hitit. Brucen Cover me sai aikaan kananliha-efektin, reisiä myöten.

Jätä kommentti

css.php