Lispetti ja tekstaribänät


          Kaikilla ihmisillä on isä, myös Lispetillä. Helpompaa olisi sanoa, että isä oli silloin 46 vuotta sitten tekovaiheessa ainoastaan paikalla. Totuus on tarua ja silleen.. tämä kappale ulottuu vain lähihistoriaan.
 

Oikaistaan kesään 2009. Isä täytti 70. Tyttärilleen hän ei ole puhunut viiteen vuoteen. Nyt kumpikin saivat kutsun syntymäpäiville. Lispetti tuli kirjallisena, koska isä soitti keväällä ja muina miehinä toivotti tervetulleeksi, sitten kesällä. Sisko sen sijaan sai kutsun vasta edellisenä iltana, koska isällä ei ollut tämän puhelinnumeroa ja Lispettikin antoi sen vasta monen väännön kautta.
 

Nykyinen tilanne juontaa viiden vuoden takaisiin tunnelmiin. Tarkka lukija jo laskikin, että isällä oli silloin 65-vuotispäivät. Perheen traditioihin ei kuulu kiivas sukulointi, aikuisten syntymäpäivistä puhumattakaan. Tosin kymmenen vuotta aikaisemmin Lispetti järjesti isälleen suuret kutsut ja toi toraisan suvun toisiaan sillä hetkellä sietävät jäsenet saman pöydän ääreen. (suvusta ehkä joskus myöhemmin) Juhlat onnistuivat, kitaraa soitettiin ja noutopöydän antimista nautittiin.
 

No, siis viiden vuoden taakse piti menemäni. Silloin oli kummankin tyttären perheellä omat kesälomakiireet, heinäkuu kun on melkoisen aktiivista pikkulapsien vanhemmille. Lispetti ja Sisko saivat kumpikin tekstiviestin kännykkäänsä:
 ’Koska ette näköjään halua muistaa syntymäpäiviäni, irtisanon sukulaisuussuhteemme tähän. Sisko: omat työkaluni haen pois varastostasi. Älkää soitelko minulle, pärjään hyvin ilman teitä. t isä’
Siinä purkka pysähtyi siskoksilta ja he alkoivat itsekseen miettiä, mikä päivä oikein oli ja koska se isä olikaan syntynyt? Kumpikaan ei muistanut ja he soittivat yhdessä äidille. Äiti muisteli, että exänsä oli syntynyt 28. heinäkuuta 1939.
 

– Ahaa! Siis isä täytti 65. Koska hän on viimeksi soittanut? Lispetti kysyi Siskolta.
– Kyllä se toukokuun puolella oli, ennen kun koulut loppuivat.
– Meillä hän kävi kesäkuun alussa, Lispetti laski.
– Korjaan, ei kun pyysi se rahaa seuraavana päivänä, kyläilyn jälkeen, Lispetti muisti.
– Eipä ole koskaan kukaan tehnyt tekstarilla loppua sukulaisuudesta, Sisko nauroi ja oli harmistunut samaan aikaan. Soppahan siitä tulisi syntymään.
– Olisiko muuta voinut olettaa?
 

Seiskakymppiset menivät kuitenkin hyvin. Lispetti leipoi mansikkakakun ja piti oikein puheenkin. Sisko ja hän vetivät aimo lärvit ja katosivat Helsingin yöhön purkamaan tilannetta, Mies meni siksi aikaa Siskolle yöksi. Aamulla oli kahvipöydässä melkoisen hiljaisia naisia. Matkalla kotiin Mies joutui kahdesti pysäyttämään auton, jotta Lispetti voi ottaa ojanpenkalla hiukan happea. Kotona hän peitteli vaimonsa peiton alle ja toi keltaisen vadin sängyn viereen. Mieskin ymmärtää jo hyvin, parinkymmenen vuoden kanssaelon jälkeen, appiukkosuhteita ja suhteettomuuksia, sekä niiden mukanaan tuomaa myllerrystä.

Jätä kommentti

css.php