Lispetti ja SE syntymäpäiväpuhe

– Viimeksi pidin improvisoidun puheen, kun täytit 50-vuotta. Joku älypää sitä silloin ehdotti. Nytkään en meinannut puheita pitää, mutta eilen kun tein kakkua ja oli hetki aikaa, tulikin mieleeni seuraavanlainen ajatuskaaos:

 
ELÄMÄ ON MANSIKKAKAKKU

Kuulostaako kliseeltä? Ei se mitään, mä jatkan vaan.

 
Ensin on hyvä aikomus. Kämähytän kakun! Varataan tuoreita tarveaineita ja mietitään hetki. Koska olen perinyt jostain hätäisen luonteen, en jaksanut kovin pitkään miettiä, vaan rupesin hommiin. Pysähtynyt juna on masentava juna. Siis esteitä päin.

 
Ensin elämässä on tosiaan ne tuoreet ainekset, tie auki taivaisiin. Niin siinä kakussakin.

 

 Sitten tulee pieniä mutkia matkaan. Minulla naapurin pikkuväki halusi tulla tuolille seisomaan ja oppimaan kakunteon mysteereitä. Toinen on ajatellut saavansa kakkua, siis kuivakakkua ja pettyy, kun taikina tehdäänkin suoraan uunipellille eikä kakkuastiaan. Kolmevuotiaan ajatus on aivan selkeä. Kuivakakku on hänen herkku, minä sitten olin päättänyt, että mansikka. Elämä on pettymyksiä.

 
No, pohjat olivat sitten valmiina. Käytän rakennustermiä. Isäni tekee tukevat perustuksen, minä taas tuulenpesiä. Kevyttä höttöä.

 
Teini-ikäiset kakuntekoon osallistujat pitivät kuitenkin ulkonäköä tärkeimpänä aspektina. Marjan laji saati lajike ovat sivuseikkoja. Okei, he ovat nuoria naisia ja minäkin panostaisin ulkonäköön, mutta taidan olla hiukan myöhässä. Kauneus on katoavaista, mutta niin on kakkukin.

 
Jatketaanpa matkaa. Halusin hiukan uudistaa ja olla innovatiivinen. Ei isä, raparperi ei ollut kapinaa. Sitä on kakun sisällä ohuelti. Paksummin on mansikka-kerma-hyytelöä. Hyytelöaineen tarkoitus on pitää kulissit kasassa.

 
Hypätään yli tylsä keski-ikä, sillä kaikkein tärkeintä on tietysti kalorimäärä. Juhlakakuissa ei nuukailla! Viisi litraa mansikoita on hyvä mitta. Täytyy olla riittävästi, eikä pullasudilla. Niin äiti opetti.

 
Tuli siinä kakun kokoamisessa myös esteitä. Pari puhelua, no kolme. Ja aivan pakko oli vetäistä myös hermosauhut. Riittääköhän kakku?? Paniikki! Päässä tykytti..

 
Puhuin kanssasi ja sanoin, että jos menee pieleen tuo, tuon sitten kaupan kakun.

 
Elämä on siis kuin kakku, nyt se on juhlakakku.

* Voisihan se olla kuin maraton, pitkä, tylsä ja maalissa hapoilla, radalla maaten ja ykäten.

 
* Tai kuin Jooga, jokainen harjoitus toisinto eilisestä, vääntäydytään solmuun ja lopulta seistään päällä.

 
* Tai kuin sää; tuulinen, pilvinen, aurinkoinen, mutta aina väärään aikaan ja liian paljon.

 
* Rokkibiisi on aika hyvä. Alun hämärää introa seuraa A- ja B-osat sekä kertosäe monta kertaa. Keskellä on pitkä soolo.
Mutta minusta mansikkakakku on paras metafora tänään. Se pitää syödä pois kuleksimasta.

 

Okei, joskus se on kaunis, likilaskuinen, täyte on huonoa ja toisinaan se taas vie tajun,  tai vain vino kuten huumorintaju, mutta mansikkakakku on aina tuulahdus kesää. Jotkut ovat sille allergisia, muttemme me. Muutenkin Jokisilla on tapana haukata helevetin isoja paloja ja syödä ne myös, välittämättä seurauksista.

 
Tähän kaivataan jokin klisee, joten:

 
Onnea isä,

t Lispetti

 

Jätä kommentti

css.php